Sain viime tiistaina puhelun. Kuullessani, että soittaja oli Aira Samulin, minua alkoi yhtäkkiä jännittää. Hyvällä tavalla. Olin innoissani ja puna nousi poskilleni. Vain muutamia päiviä aikaisemmin olin lähettänyt hänelle käsin kirjoitetun kirjeen ja nyt hän otti yhteyttä. Tiedustelin kirjeessä, jos voisimme nähdä kakkukahvien merkeissä hänen syntymäpäivänsä kunniaksi. Puhelimessa hän sanoi, että ensimmäisenä kirjeen luettuaan hänelle tuli mieleen hänen suunnittelemansa Ilo-korusarjan ja yritykseni nimen samankaltaisuus. Ilo on myös hänen tämänvuotinen teemansa.
Vaikka emme pystyneet kiireiden vuoksi juuri nyt tapaamista järjestämään, olen erittäin kiitollinen tästä kauniista eleestä vastata kirjeeseeni. Puhelun aikana mietin, miten mahtava viisaus asuu 90-vuotiaassa ihmisessä. Hänellä on ihailtava asenne elämää kohtaan: positiivinen, iloinen ja tulevaan fokusoitunut. Sellainen, että kaikessa pahassakin on aina jotakin hyvää ja että mennyttä ei kannata jäädä suremaan liikaa. Katse suunnataan menneisyyden sijaan tulevaan.
Viedessäni kirjettä postiin minulla oli hyvä tunne ja toivoin kovasti saavani vastauksen. Olin puhelun jälkeen niin iloinen, että kirjeeni herätti sellaisia tunteita, että hän halusi soittaa minulle. Arvostus ja kiitollisuus olivat puhelun jälkeen päällimmäiset tunteeni. Minut valtasi myös suuri onnistumisen ja inspiraation tunne, joka motivoi jatkamaan samalla lailla – kokeilemaan kaikkea epätavallisempaa!
Iida
Kuvat: Eveliina Tistelgren