Tasan vuosi sitten suljin viimeisen kerran tietokoneeni työpaikalla, jossa olin neljän kesän lisäksi ollut osa-aikatyöntekijänä opintojeni ohella viimeisen vuoden ajan. Noiden vuosien aikana olin oppinut soveltamaan koulussa oppimaani käytäntöön, tunnistamaan paremmin, mitkä ovat vahvuuteni ja missä olisi kehitettävää sekä nähnyt, miten iso yritys toimii. Muistan tunteen, kun viimeisen kerran kävelin työpaikan ulko-ovista ulos. Ovien taakse jäi jo tutuksi muodostunut palkkatyö ja edessä odottivat omat, jännittävät suunnitelmat.
Kotona tein viimeisiä viilauksia opinnäytetyöhöni, jossa suunnittelin tulevaa yritystäni: senioripalveluja tarjoavan yrityksen liiketoimintaa. Olin aika fiiliksissä joka kerta, kun istuin työn ääreen. Luulin aina, että opinnäytetyön kirjoittaminen olisi jotenkin tuskallista. En ollut koskaan kuullut, että siitä voisi saada tuolla tavalla energiaa ja inspiraatiota. Opinnäytetyöni valmistui, ja parin kuukauden päästä minäkin.
Tuntuu kuin tuosta olisi jo ikuisuus. Toisaalta taas tuntuu, että vastahan minä liiketoimintani ihan hetki sitten aloitin. Ilostu Oy:n perustamisesta on nyt 9 kuukautta. Sinä aikana on ehtinyt tapahtua paljon, mutta uusia ideoita on sitäkin enemmän. Välillä täytyy pysähtyä, hengittää ja sanoa itselle, ettei kaikkea tarvitse toteuttaa juuri nyt. Siispä jatkan ideoiden kirjaamista puhelimeni muistiinpanoihin.
Juuri nyt minulla on alkavasta syksystä hyvä tunne. Olen onnellinen siitä, mitä olen luonut ja innoissani siitä kaikesta, mitä tulen vielä tekemään. Itsekin ihan innolla odotan, mitä seuraavaksi tapahtuu!
💚 Iida