Tämä kevät on vaikuttanut merkittävästi seniorien kotona pärjäämiseen ja toimintakykyyn. Vaikutukset ovat valitettavasti negatiivisia. Juuri toimintakyvyn tukemisesta pitäisi olla hyvin huolissaan. Tai tarkemmin ottaen siitä, että toimintakyvyn tukemisesta ei puhuta. Seniorit ja heidän läheisensä eivät välttämättä tiedä, miten toimia kun yli 70-vuotiaat ohjeistetaan – tai jopa määrätään – karanteenin omaisiin olosuhteisiin.
Koko kevään ajan on puhuttu siitä, mitä ei saa tehdä ja minne ei saa mennä, mutta kuka tarjoaa ohjeita siihen, kuinka nyt tulisi menetellä ja kertoisi mitä saa tehdä? Kuka kertoo vaihtoehtoja toimintakyvyn tukemiselle, oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja ratkaisuja arjen haasteisiin? Toimijoita kyllä löytyy, mutta kukaan ei vain puhu niistä ja tiedota senioreja ja heidän läheisiään.
Kaikkien yli 70-vuotiaiden elämä ei ole kriisissä, mutta kotona pysytteleminen koettelee hyväkuntoisia ja terveitäkin. Tiedän 70-vuotiaan pariskunnan, joka on arjessaan erittäin aktiivinen. He osaavat käyttää teknologiaa: lähettää WhatsApp-viesteillä kuvia metsäretkeltä ja lukea verkossa uutiset. He osaavat somettaa eri kanavissa ja ovat yhteydessä läheisiinsä. He ovat saaneet kauppa-apua perhepiiristä. Silti he kaipaavat muita ihmisiä. Kontakteja, keskusteluja, läheisyyttä, yhdessä olemista ja tekemistä. Kahden kuukauden kotonaolon jälkeen tällaista voi kaivata niin paljon, että itkettää. Jos kaksi aktiivista ja erittäin toimintakykyistä yli 70-vuotiasta kärsii, millaista on olla yksinäinen tai sairauksista kärsivä minkä tahansa ikäinen yli 70-vuotias!?
Kun keskitytään voimavaroihin, oireet vähenevät ja hyvinvointi lisääntyy
Seniorin toimintakyvyn tukeminen ei ole rakettitiedettä. Tiedämme pienten asioiden vaikutukset, sillä työskentelemme seniorien parissa päivittäin.
Tiedämme, kuinka muistisairaan seniorin kanssa järjestetty hemmottelu- ja hyvinvointipäivä tuo hymyn hänen kasvoilleen ja kuinka hän ihastelee kauniiksi lakattuja kynsiään pitkään. Asiat, jotka ovat aikaisemminkin olleet lähellä seniorin sydäntä ja hänelle itselle merkityksellisiä, jäävät helpommin mieleen, vaikkei muisti olisikaan entisellään. Seuraavalla käynnillä saatetaan keskustella edelliskäynnillä tehdyistä tai puheeksi tulleista mielekkäistä asioista ihan kuin mitään sairautta ei olisikaan.
Voimavarojen – eli vahvuuksien, lahjojen tai mielenkiinnon kohteiden – parissa asioiden tekeminen tukee seniorin toimintakykyä ja arjessa pärjäämisen tunnetta. Voimavarakeskeisen toiminnan avulla seniori pystyy käymään usein helpommin vuorovaikutuksellista keskustelua, vaikka sairaus tai ikä vaikuttaisivat normaaliin toimintakykyyn. Voimavarakeskeisyys lisää henkistä hyvinvointia ja se näkyy myös fyysisessä kunnossa.
”Annoin tänään asiakkaalle rätin ja hän pyyhki pöydästä sen kohdan, missä hän istuu.”, sanoi eräs ilostuttajamme. Toispuoleinen aivohalvaus ei estä arjen toimintoihin osallistumista, kuntoutumista ja esimerkiksi kävelyn vahvistumista rollaattorin tai muiden apuvälineiden tuella. Moni senioriasiakkaamme tarttuu itse pölyhuiskaan tai rättiin ja osallistuu kanssamme kodin askareisiin.
Jos on aina rakastanut esimerkiksi kukkien ja kasvien hoitoa tai rakastanut tehdä ruokaa, ilostuttaja voi toimia näiden asioiden mahdollistajana silloin, kun oma toimintakyky on alentunut. Raskaat multasäkit tai ruoanlaiton vaarat voivat tulla esteeksi, jos itsenäisesti ei enää pärjää. Pienistä asioista muuttuu normaalia toimintaa rajoittavia tekijöitä, mutta niin ei tarvitse olla.
Arjen toiminnot ovat osa toimintakykyä, myös kotiin voi laitostua
Arkiaskareet ovat osa hyvää toimintakykyä. Seniorien kanssa tavoitellaan sujuvaa ja mahdollisimman elämäniloista ja miellyttävää arkea. Silloin toimintakykyä voidaan tukea arjen toiminnoissa, jotta nämä askareet eivät jäisi muiden tehtäviksi ja seniori passivoituisi.
Olen huomannut, että myös kotiin voi laitostua ja kotiin voidaan laitostaa, jos hoitajilla on liian kiire odottaa, että seniori pukisi itse, nousisi itse, laittaisi ruoan lautaselle itse. Kerran eräs seniori sanoi, että hän kyllä pystyisi itsekin tekemään tietyt toiminnot, mutta hän on niin hidas, ettei hoitajilla ole aikaa odottaa.
Kuten viime aikoina uutisissa on nostettu esiin, kaupassakäynti voi olla monelle tärkeä arjen sisältö, johon liittyy monia aivoja ja fyysistä toimintakykyä aktivoivia ja ylläpitäviä toimintoja.
Kumpi on pahempi, kotona vai korona?
Kun jo huhtikuun alussa kuulin ensimmäisiä kokemuksia siitä, mitä tapahtuu, kun lyhytaikaiset hoitojaksot ja päivätoiminta ovat katkolla, tajusin että kyseessä on niin suuri ongelma, etten uskalla arvata edes lopputulosta.
Siitä voimme olla montaa mieltä, millaisia rajoitusten pitäisi olla ja onko kotona turvallisempaa vai vaarallisempaa. Siihen olen ottamatta sen enempää kantaa, mutta nostan esiin sen, että esimerkiksi 70-100-vuotiaissa on yhtä paljon erilaisia ihmisiä kuin 30-60-vuotiaissakin. Emme voi enää puhua eläkeläisistä tai yli 70-vuotiaista kuin he olisivat yhtä homogeenista ryhmää.
Jos yksinäisyys tappaa ja yksinäisyydestä kärsivien määrä on jo ennestään ollut surullisen suuri, mitä tekee koronakevät ja kotona pysyttely? Kuinka monen mieli muuttuu apeaksi, vaikka normaalioloissa olisikin ystäväpiirin tunnettu positiivari ja ilopilleri?
Miksei tukipalveluista ja kuntouttavista palveluista kerrota?
Kun on tiedotettu rajoituksista ja ohjeistuksista, on ehkä unohdettu millaiselle kohderyhmälle puhutaan. Pääsääntöisesti seniorit ottavat ohjeistukset ja tiedotteet vakavasti ja tosissaan. Kuvittele yksin asuva perheetön ja melko lailla yksin oleva 95-vuotias, jolla ei ole minkäänlaisia ongelmia muistin kanssa ja joka katselee TV-uutisia, lukee päivittäin eri lehtiä ja mietiskelee yksin, kuinka vaarallinen tuo ulkomaailma tällä hetkellä on. Monet ovat säikähtäneet ja pelästyneet ja osa jopa jättänyt ulkoilun. Monet ovat peruneet sellaisiakin palveluja, joiden vaikutus heidän kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin on merkittävä ja joiden vaikutuksen he huomaavat vasta, kun ne puuttuvat!
Kun yli 70-vuotiaita vahvasti ohjeistetaan pysymään kotona, olisi vastuullista tiedottaa myös siitä, missä määrin he saavat tehdä itseään koskevia ratkaisuja. Maalaisjärjellä toimivat ihmiset eivät välttämättä tällaisissa poikkeustilanteissa pysty ajattelemaan normaalisti ja tekemään itse linjauksia omiin toimintatapoihinsa. Yli 70-vuotiaille olisi hyvä kertoa selkeät ohjeet: kertoa myös, että he saavat käydä ulkona kävelyllä (kunhan pitävät turvaväliä) ja että varatuissa muistitesteissä ja erilaisilla kontrolli- ja tarkastuskäynneillä olisi hyvä käydä tietyt asiat huomioiden. Heille olisi myös hyvä tiedottaa, että oman terveyden ja hyvinvoinnin kannalta tärkeitä palveluja olisi erityisesti nyt syytä käyttää.
Mitä tapahtuu kesän ja syksyn aikana? Kuinka paljon sairaalakäyntejä on tulossa vain siksi, että pelko on johtanut terveyden ja hyvinvoinnin hoitamatta jättämiseen ja toimintakyky on alentunut? Ja johtaako se uuteen korona-aaltoon, kun useat joutuvat pakon sanelemana käydä sairaalassa, vaikka omaa toimintakykyä ja terveyttä olisi voinut aikaisemmin tukea pienemmällä riskillä? Ovatko syksyllä jonot sairaaloissa pidemmät toimintakyvyn heikkenemisen takia pidemmät kuin tämänhetkiset jonot koronaviruksen takia?
Kun kaikki ratkaisut on jo olemassa, miksi seniorit kärsivät eivätkä tiedä, mistä saada apua?
Yhteiskunnalla on sote-asioihin liittyvä ihmisten tiedotus- ja valistusvelvollisuus. Ihmisille täytyy tiedottaa ja kertoa, millaisia palveluja heidän hyvinvointinsa tueksi on olemassa ja millaisia tukia he niihin voivat saada. Tiedottaminen on tärkeää monestakin syystä. Siksi, että ihmiset tietävät tarjonnasta ja saavat helposti tarpeisiinsa vastaavaa tietoa ja apua, ihmisiä työllistävät suomalaiset yritykset pyörivät ja Suomi säästyy massiivisilta sote-kuluilta, joita seuraa siitä, kun ennaltaehkäisyn merkitystä ei oteta vakavasti.
Onko laskettu, kuinka paljon seniorien toimintakyvyn heikkenemisestä johtuvat sairaalakäynnit ja operaatiot kuormittavat sote-palveluja ja Suomen taloutta? Hintalappu tulee olemaan valtava ja tämä kaikki olisi hillittävissä hyvällä tiedottamisella ja kansalaisten hyvällä ohjeistamisella. Liian moni seniori kärsii ja voi huonosti turhaan, sillä tarjontaa ja vaihtoehtoja on olemassa ja tulevaisuudessa niiden määrä vain kasvaa!
Se, että julkinen sektori tai muut tahot eivät voi tehdä yksityisten toimijoiden kanssa yhteistyötä, pitäisi jo unohtaa. Miksei Suomi halua ennakoida ja säästää tulevaisuudessa ehkäistävissä olevissa kustannuksissa ja kehittää sote-alaa, kun tarjontaa ja ratkaisuja on jo olemassa? Kuinka pitkään odotamme, että homma rysähtää käsiin? Nimittäin ei mene enää pitkään, kun niin käy.
Vuosien 2010 ja 2020 välillä vanhushuoltosuhde Suomessa kasvaa vauhdilla. Vuonna 2000 se on ollut Suomessa 24,8 ja vuoteen 2030 mennessä luku on kasvanut lähes 50:een, eli sataa työikäistä kohden on 50 eläkeläistä. Yli 65-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu vuoteen 2060 mennessä: 905 000 hengestä 1,79 miljoonaan henkeen. Vuoteen 2040 mennessä yli 85-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa 4,3 %.
Miksi yksityisistä palveluntarjoajista ei voida kertoa senioreille selkeästi ja informatiivisesti ja mikseivät eri tahot tee sujuvaa, kaikin puolin antoisaa yhteistyötä? Kuitenkin kaikki seniorien parissa työskentelevät tahot ajavat samaa asiaa. Halutaan auttaa ja helpottaa seniorien elämää ja arkea sekä tukea heidän hyvinvointiaan. Eikö juuri nyt, kun monet yritykset kärsivät koronaviruksen aiheuttamista toimenpiteistä, pitäisi vaalia suomalaista työtä ja yrityksiä, jotka työllistävät ja voivat jatkossakin työllistää suomalaista osaamista meidän arvokkaiden seniorien hyvinvoinnin tukemiseksi? Ala kaipaa sitä kehittäviä toimijoita ja jotta se onnistuu, on muidenkin kuin yksityisen sektorin oltava avoimia näkemään se kokonaisuus, jonka kaikki tahot voisivat yhdessä muodostaa – seniorin hyväksi.
Minusta nyt olisi viimeistään hyvä aika siirtyä sanoista tekoihin, puhumisesta konkreettisiin toimiin.
Pohdiskelevin ja muutoksia odottavin terveisin
Iida Kujanpää
Ilostu Oy:n perustaja
Me Ilostu Oy:llä olemme toimineet kevään ajan STM:ltä saatujen ohjeistusten mukaisesti. Olisin toivonut, että joku taho olisi kirjoittanut siitä, että tällaiset ohjeistukset on annettu yksityisille kotiin vietävien palvelujen tuottajille ja että missään kohdin toimintaa ei ole kielletty. Kaikki asiakkaamme ovat pysyneet terveinä ja ilostuttajat ovat tehneet töitä normaalisti. Olen myös hyvin iloinen siitä, että meillä on toistaiseksi säästytty virukselta ja lomautuksilta, vaikka myös meidän toimintaamme pandemia on valitettavasti vaikuttanut – uskon suuresti, että paljolti tiedotuksen puutteesta johtuen.
